Blogi

Kansan valitsemilla poliitikoilla on mielestäni oltava korkea vastuu tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Usein puhutaan ns. poliittisesta vastuusta. Tuon määritelmän käsite vain jää usein vähän hajanaiseksi.

Milloin ministerin pitää kantaa poliittinen vastuu ja vaikkapa erota. Milloin jonkun muun politiikassa mukana olevan pitäisi ymmärtää jättää tehtävänsä huonosta asioiden hoidosta johtuen. Silloinko, kun kansalaisluottamus on mennyt?

Ilkka Kanerva erosi ulkoministerin tehtävistä yksityiselämässään tekemien ns. virheiden vuoksi. Kukaan ei kyseenalaistanut hänen toimiaan ministerinä. Päinvastoin Ilkka Kanerva nautti suurta luottamusta valtioneuvoston jäsenenä. Pidän vieläkin kohtuuttomana häneen kohdistunutta painetta ministerinä.

Tänään kysytään, onko ministeri Sirkka-Liisa Anttila syyllinen turkistiloilla havaittuihin epäkohtiin? Tuskin on, mutta joku puhuukin tässä kuuluisasta poliittisesta vastuusta. Tällä logiikalla asetetaan ministeritkin kohtuuttomaan asemaan.

Kun opetusministeri Henna Virkkunen selvästi kertoo, että ei opetusministeriössä eikä Kokoomuksessa ole mitään suunnitelmia siis siitä, että suomalaisille oltaisiin tuomassa lukukausimaksuja. Tämä ei tyydytä SDP:n kansanedustajaa ja puolueen entistä varapuheenjohtajaa Pia Viitasta. Viitanen kysyy edellä kerrotun jälkeen, onko työryhmän ajatus lukukausimaksuista nyt myös kokoomuksen kanta? Edelleen Viitanen, jos ei valehtele, niin julkistaa väärää totuutta samassa tiedotteessa toteamalla ja väittää täydellisen valheellisesti samassa tiedotteessaan, että kokoomuksen tavoitteena näyttää olevan rajoittaa vähävaraisimpien suomalaisten nuorten mahdollisuuksia päästä korkeakouluopintoihin.

Ymmärrän, että tamperelainen demaripoliitikko voi syytää maailmaan ihan mitä vaan mutta rajansa pitäisi olla härskiydelläkin. Miten väärän totuuden levittämiseen pitäisi sitten suhtautua?

Aivan hyvin voidaan kysyä, mikä on Ay-pomon vastuu, mikäli hän työtaistelun voimalla aiheuttaa yrityksille ja sen myötä yhteiskunnalle kymmenien miljoonien tappiot? En muista koskaan, että yksikään Ay-pomo tai pääluottamusmies olisi julkisesti sanonut, että tämä työtaistelu oli nyt vähän kohtuuton, vaikka sellaisiakin on ollut.

Entä urheilupomot tai valmentajat? Huippu-urheilu elää isolta osalta yhteiskunnan varoilla, veikkausvoittovaroilla ja veroeuroilla. Pitäisikö urheilujohtajien ja valmentajien kantaa oma vastuunsa.  

Nuo Vancouverin kisatkin pistävät vähän vihaksi. Joku valmentaja voisi edes malliksi todeta epäonnistuneensa, erota ja ilmoittavansa jäävänsä majavien metsästäjäksi Kanadaan.