Blogi

Maallikkona usein miettii asioita, jotka liittyvät juridiikkaan, oikeuden päätöksiin ja muutettuihin rangaistuksiin tai syyttämättä jättämisiin. Joihinkin kysymyksiä herättäneisiin asioihin saa vastauksia keskusteltuaan oikeusoppineiden kanssa. Mutta paljon on lainsäädäntöön perustuvia tuomioita, joita ”maallikon” on vaikea käsittää. On vaikea ymmärtää sitä, että niin usein eri tuomioasteissa tuomiot vaihtelevat, vaikka molemmissa on lukeneita, oppineita ja lain tuntevia asiantuntijoita. Onko laissa liikaa tulkinnan mahdollisuuksia vai onko lain antama liikkumaväli liian leveä?

 Kyseinen pohdintani on noussut viime päivinä jälleen esille useiden eri tapausten johdosta. Käräjäoikeus oli tuominnut nuoren miehen törkeästä raiskauksesta ehdottomaan vankeuteen. Hovioikeus muutti rangaistuksen ehdonalaiseksi ja teon raiskaukseksi, koska uhri oli saanut vain lieviä ruumiinvammoja. Lähtökohtaisesti en ymmärrä, miten voi olla muita kuin törkeitä raiskauksia? Raiskaus on mielestäni aina törkeä.

 Laajaa julkisuutta sai pari viikkoa sitten hovioikeuden päätös, missä lääkäri jätettiin tuomitsematta rangaistukseen omintakeisista tutkimusmenettelyistä huolimatta. Uutisen mukaan aiemmin valitusten kohteeksi joutunut lääkäri oli tutkinut nuoren naisen rintoja ensin käsillä ja lopuksi suulla! Hovioikeus ei nähnyt tilanteessa mitään outoa. 

 Lääkäri on ammattihenkilö, johon asiakkaan pitää pystyä luottamaan sataprosenttisesti. Toisaalta lääkärillä on oltava kaikissa tapauksissa niin korkea moraali, ettei hän ikinä käyttäisi potilasta hyväkseen. Jos näin todistettavasti tapahtuu, pitäisi lääkärin oikeudet peruuttaa välittömästi.

 Kolmas samalle viikolle osunut tuomio kuuluu samaan sarjaan ”en voi käsittää”. Mies oli pahoinpidellyt vaimoaan hakkaamalla tätä vasaralla ja pesäpallomailalla päähän. Käräjäoikeus oli tuominnut miehen törkeästä pahoinpitelystä. Valituksen jälkeen seuraava oikeusaste lievensi tuomion pahoinpitelyksi. Perusteena oli, että vasaraa ja pesäpallomailaa ei voida rinnastaa törkeässä pahoinpitelyssä tarkoitettuihin tekovälineisiin, kuten esimerkiksi veitseen tai aseeseen. Siksi tuomioksi tuli pahoinpitely, törkeän pahoinpitelyn sijaan.

 Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Omassa sarjassaan ovat poliisia ja oikeuslaitosta työllistävät rattijuopot. Moni omainen on vuosien saatossa kysynyt: Miten on mahdollista, että humalassa toisen ihmisen kuoliaaksi ajanut saa syytteen vain kuolemantuottamuksesta ja saattaa selvitä ilman ehdotonta vankeusrangaistusta? Rattijuoppo osoittaa käytöksellään niin suurta piittaamattomuutta, että rangaistusasteikko pitäisi olla kaikissa tapauksissa huomattavasti kovempi. Kuolemantuottamus on rikos, jossa syyllinen huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman. Jokainen voi itse päättää, voidaanko kännissä ajamista pitää huolimattomuutena.

 Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lähettänyt laajan kyselyn siitä, miksi joidenkin oikeusasioiden käsittely kestää Suomessa yksilön kannalta katsottuna huomattavan pitkiä aikoja. Samalla tuntuu kuitenkin siltä, että muutakin kysyttävää olisi. Tiedän hyvin, että eduskunta säätää lait. Siksi maallikon oikeustajuni sanookin, että jotain tarttis tehdä.