Blogi

Aikansa eläneen TV-lupamaksun korvaajaksi kaavailtu mediamaksu on herättänyt ymmärrettävästi mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ärhäkkäämmin mediamaksun ja Ylen kimppuun ovat hyökänneet isojen mediatalojen johtajat, jotka ovat syyttäneet Yleä oman liiketoimintansa häiritsemisestä. Kritiikin ymmärtää, koska taloudellisen taantuman lisäksi koko mediakenttä on murroksessa ja samaan aikaan yksi keskeinen media on tavallaan valtiovallan suojeluksessa.

 Hyvä kysymys on silti se, että jos Yle lopettaisi toimintansa tänään, kuinka paljon enemmän euroja kilahtaisi erinäisten mediakonsernien kassaan kuukauden kuluttua?

 Toisaalta kansalaiset ovat oikeutetusti kysyneet, miksi maksan sellaisesta, mitä en käytä? Yle on kuitenkin muutakin kuin TV olohuoneen nurkassa. Julkinen palvelu on osa sivistynyttä yhteiskuntaa.

 Julkisen palvelun rooli on säädetty lainsäädännössä ja se erottaa Ylen muista medioista.

 TV-maksu on todettu vanhakantaiseksi. Yleisradio tarjoaa tänään palveluja TV:n, radion ja internetin kautta. Yli 90 prosenttia suomalaisista käyttää Ylen palveluja, eli Yleä tarvitaan!

 Rahoitusvaihtoehtoina on esitetty nykyinen malli, uusi mediamaksu tai valtion budjettirahoitus. Itse vierastan ns. passiivisia veroja. Ne ovat maksuja, jotka kaikki maksavat käytöstä ja kulutuksen määrästä huolimatta. Minusta verotuksen painopisteen pitää siirtyä enemmän kulutuksen verottamiseen. Tuloista riippumaton tasamaksu on kohtuuton. Ymmärrän, että on peruspalveluja, joiden rahoittamiseen kaikkien kansalaisten kuuluu osallistua mutta onko Yle sellainen?

 Yleisradion rahoittamiseen on mietittävä muitakin vaihtoehtoja kuin nyt esitetty tasasuuruinen mediamaksu tai rahoitus valtio budjetista. Harkittavaksi pitäisi ottaa vaikka hajautettu rahoitusmalli, missä erikseen rahoitettaisiin viihde, urheilu tai vastaava lähempänä kaupallista ohjelmistoa oleva tuotanto.

Ylen rooli kaikkia erityisryhmiä ja kansallista sivistystä ja kulttuuria palvelevana toimijana puolestaan voitaisiin rahoittaa valtion toimesta. Samalla tulisi tarkkaan määritellä millaisia ohjelmia verovaroilla lähetetään? Mediamaksua pohtineen työryhmän esitys ei saa olla este uusien näkökohtien harkinnalle.

 Samalla kun pohditaan Ylen rahoitusta, pitää miettiä koko Ylen roolia.

 Kysyä pitää, kuinka laaja julkisen palvelun pitää olla? Kuinka monta kanavaa Ylellä pitää olla tai mitä kaikkea Ylen pitää kanaviensa kautta välittää? Mikä on alueellisen Ylen rooli ja tarvitseeko se nykyisen laajuiset resurssit? 

Yle täyttää paljon sitä aukkoa mediakentässä, mitä kaupallinen media ei tee ja hyvä näin. Mutta kysymys kuuluu myös: "Yrittääkö Yle tänä päivänä täyttää myös sellaista aukkoa, joka perinteisesti on kaupallisen median toimialuetta?" Pitääkö Ylen ohjelmasuunnitelmissa käyttää mittarina kuuntelija- ja katsojatutkimuksia vai perustaa ohjelmasuunnittelu määritelmään julkisesta palvelusta?

Silloin kun Yleisradio lähtee rakentamaan ohjelmapolitiikkaansa massojen tavoittelemisen hengessä, voi julkisen palvelun tehtävä hämärtyä.

Tärkeää on, että ohjelmapolitiikassa ja rahoitusratkaisussa oikeudenmukaisuus otetaan tarkoin huomioon ja Yleisradion riippumattomuus turvataan. Yleisradion rahoitus pitää olla periaatteellisesti kestävällä pohjalla ja sillä pitää olla kansalaisten laaja hyväksyntä.