Blogi

Viikolla käsittelyssä ollut hallituksen selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on jälleen nostanut keskusteluun tabun nimeltä Nato. Selonteko on katsaus siihen, millä keinoin maamme turvallisuus säilytetään tulevaisuudessa ja millaisia puolustusratkaisuja tämä edellyttää.

Maailma on pienentynyt siinä määrin, ettemme voi enää ajatella Suomeen kohdistuvia uhkia vain perinteisessä mielessä. Sotilaallisen turvallisuuden lisäksi meidän on omaksuttava käsite laajasta turvallisuudesta. Tähän sisältyy niin poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen vakaus kuin ympäristön
hyvinvointi. Tämän päivän globaalissa maailmassa ja avoimessa taloudessa ei ole mitään mahdollisuutta vastata turvallisuusuhkiin vain kansallisen tason toimilla.

Suomen tärkein kansainvälinen viitekehys on Euroopan Unioni ja sen yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Paitsi taloudellinen ja ideologinen yhteisö, EU on myös turvallisuuspoliittinen valinta. Se ei kuitenkaan kykene yksin ratkaisemaan Suomen turvallisuusongelmaa, sillä avunantolausekkeesta huolimatta EU ei kriisin uhatessa takaa automaattista sotilaallista tukea.¨

Muuttunut maailmantilanne on vaikuttanut myös Naton rooliin. Tällä hetkellä maailmanjärjestön tavoitteet kansainvälisen vakauden edistämiseksi sopivat yhteen EU:n ja siten myös Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Suurin osa EU:n jäsenmaista hoitaa jo nyt kansallisen puolustuksensa Naton kautta. Mikäli halutaan, että Suomi jatkaa menestyksekästä ja laajalti
arvostettua osallistumistaan EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, on tiivis yhteistyö Naton kanssa aivan välttämätön.

Julkisessa keskustelussa on usein tivattu sitä, miksei Suomi voi jatkaa tätä tiivistä yhteistyötä liittymättä kuitenkaan Naton jäseneksi? Tällä hetkellä Suomi osallistuu yhteistyöhön Naton kanssa melkein kaikin mahdollisin tavoin.
Kuitenkaan, koska emme ole jäseniä, emme voi täysivaltaisesti osallistua Naton päätöksentekoon. Meillä on siis vaillinaiset oikeudet vaikuttaa pöydissä, joissa päätetään myös Suomea koskevasta toiminnasta. Millä logiikalla tämä on Suomen edun mukaista?

Globaalit turvallisuusuhat ovat myös Suomen uhkia. On Suomen edun mukaista edistää kansainvälistä vakautta ja turvallisuutta. Suomella on jo kokemusta aktiivisesta rauhantyöstä maamme rajojen ulkopuolella, etenkin sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan muodossa. Muita keinoja, joilla kansainvälistä rauhaa edistetään, ovat mm. kehitysyhteistyö, aseistariisunta ja ihmisoikeuksien edistäminen - kaikkialla maailmassa. Tähän toimintaan osallistutaan parhaiten
kansainvälisten yhteistyöorganisaatioiden kautta.

Suomen liittymistä Natoon puoltavat myös aivan konkreettiset taloudelliset seikat. Ikäluokkien pienentyessä ja armeijan kaluston vanhentuessa paineet uskottavan puolustuksen säilyttämiselle kasvavat kohtuuttoman suuriksi.
Olemmeko me valmiita korottamaan kansallisen puolustuksen määrärahoja sadoilla miljoonilla kun vallitseva taloustilanne on jo ajanut julkisen talouden todella ahtaalle? En usko, että meidän on taloudellisesti mahdollista tehdä armeijaan vaadittavia investointeja lähitulevaisuudessa. Tästä seurauksena on uskottavan kansallisen puolustuksen menettäminen. Erääthän epäilevät koko puolustuksen tarpeellisuutta, mikä on mielestäni todella outoa. On totta, että Suomeen
kohdistuva sotilaallisen hyökkäyksen uhka on tällä hetkellä kovin pieni, mutta luulisi, että olemme jo historiasta oppineet, että tilanne maailmassa voi muuttua hyvinkin nopeasti ja aivan ennalta aavistamattomalla tavalla.