Blogi

Kansainvälinen talouskriisi on heikentänyt nopeasti myös Suomen työllisyystilannetta. Euroopan sisällä vertailtuna Suomen keinot talouden elvyttämiseksi ovat olleet aivan kärkitasoa. Pääprioriteettina on ollut
työpaikkojen säilyttäminen. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo.

Jo nyt on kuitenkin otettava huomioon aika taantuman jälkeen, mitä olen useaan otteeseen korostanut. Osaava työvoima on yhteiskuntamme kulmakivi ja siksi on todella tärkeää pitää huolta ihmisten työhyvinvoinnista. Kriisitilanteissa voimat kuitenkin usein ehtyvät.

Irtisanomiset ovat lisääntyneet, mikä on lisännyt paineita työllisyyspolitiikan määrärahojen uudelleenkohdentamiselle ja lisäämiselle. Oppositio on keskittynyt tähän jälkimmäiseen ja alkanutkin innokkaasti heitellä kehiin summia: Urpilainen 200 miljoonaa, vasemmistoliiton Korhonen 400 miljoonaa... Ei
työllisyyttä parhaiten hoida se, joka lupaa eniten rahaa työvoimapolitiikkaan. On paljon tärkeämpää kohdentaa tarvittavat varat juuri oikeaan kohteeseen oikeana aikana kuin lähteä summanmutikassa paisuttamaan määrärahojen määrää.

Tällä hetkellä huomiota ja resursseja on kohdistettava erityisesti nuoriin. Juuri nuorten miesten työttömyys on kasvanut tässä taantumassa kaikkein eniten. On nähtävä valoa tunnelin päässä ja puhallettava yhteen hiileen, jotta löydetään keinot, joilla näistä vaikeista ajoista selvitään. Avainsanoja ovat työpaikkojen säilyttäminen, yrittäjyyden edistäminen, mahdollisimman nopea uudelleentyöllistyminen ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukeminen.