Blogi

Kansallisen veteraanipäivän teemana on se, kuinka viesti kulkee kasvaville sukupolville? Ollessani puhumassa Lahdessa Ristinkirkossa järjestetyssä veteraanipäivän juhlassa, tuli vääjäämättä mieleen veteraanien iltahuudossa olevat sanat, kohta poissa on veljeni. Vuosi vuoden jälkeen tyhjät paikat kirkon penkissä lisääntyvät ja sodassa olleiden miesten määrä vähenee.

Elämme lähestyvää 2010-lukua itsenäisessä Suomessa ja meille on vuosikymmenien aikana rakennettu vahva hyvinvointi yhteiskunta. Olemme selvinneet paljon vaikeimmistakin ajoista, miksi emme selviäisi myös nyt?

Yksi merkki vaikeista ajoista selviämisestä on tämä Kansallinen Veteraanipäivä. Tämä päivä ja tämän päivän sankarit ovat osoitus siitä, mitä pieni kansakunta voi saada aikaan.

Mutta me emme selviä vain hymistelemällä tai päämäärättömällä kulkemisella sinne ja tänne. 

Vaikeat ajat ovat aina vaatineet vahvoja johtajia ja uskollisia työntekijöitä ja vastuunkantajia. Eräs korkea-arvoinen sotilas linjasi joskus, että esimiesten on saavutettava alaistensa luottamus. Ilman sitä arvovalta on vain aseman ja sotilasarvon varassa. Oma esimerkki ja alaisista huolehtiminen ovat luottamuksen rakentamisen peruspilarit.

Tästä vertauksesta löytyy paljon yhtäläisyyttä 70-vuoden taakse ja siinä pitäisi olla johtolankaa myös tämän päivän johtamiselle. 

Se, mikä veteraaneista on tehnyt arvostettuja eri sukupolvien keskuudessa, on tietenkin ensiksi se, että sodan syttyessä osalle nuorista pojista, sotilaista oli antaa vain vyö, kokardi ja kivääri.

Heitä arvostetaan poteroiden kaivamisesta, juoksuhaudassa ryömimisestä ja pakkasyön voittamisesta.

Mutta kyllä arvostus syntyy myös siitä suoraselkäisestä ja laskelmoimattomasta tavasta toimia, jolla he ovat esiintyneet ja eläneet omaksumiensa arvojen puolesta. Kun sota vihdoin loppui, oli Isänmaa osin rauniona. Samoja henkilöitä tarvittiin taas ja He näyttivät sen valtavan voiman ja sisun, jolla Suomi jälleenrakennettiin ja sotakorvaukset maksettiin.

Sen täytyy olla unohtumaton päivä, jolloin viimeinen sotakorvausjuna lähti itään päin.

Minun sukupolvi on suurelta osin veteraanien lapsia ja olemme kiitollisia siitä, että koko kansan isänmaallisuus, maanpuolustustahto ja veteraanisukupolven kunnioitus on tullut viime vuosina niin vahvasti esille.
Myös nykynuoret ovat kiinnostuneita veteraanien kokemuksista. Nuorten keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan talvi- ja jatkosota ovat hyvin myös veteraanien lastenlasten tietoisuudessa. 

Usko elämään, usko huomiseen, usko suomalaisuuteen kulminoitui myös uskoon.

Rukouksen henki ja usko korkeimman johdatukseen oli vyön, kokardin ja kiväärin rinnalla vahva ase.
Se usko ja luottamus on kantanut näihin päiviin saakka ja tulee kantamaan, kun teistä aika jättää.