Blogi

Yleisradion tulevaisuuden rahoitusmalliksi kaavailtu mediamaksu herättää odotetusti vastustusta ja nostaa tunteita. Asia ei todellakaan ole mikään yksinkertainen ja vaatii vielä paljon tarkennusta. Se on kuitenkin selvää, että nykyinen TV-lupamaksu on aikoja sitten tullut tiensä päähän. Median seuraaminen on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi ja tulee muuttumaan. Yle on paljon muutakin kuin televisio ja sen peruja oleva tv-lupamaksu. Ylen velvollisuuksia julkisenpalvelun tuottajana tiedetään liian vähän ja tämä hämärtää Ylen roolia ja suhtautumista maksuihin. Kaikissa sivistyneissä eurooppalaisissa valtioissa on selkeä jako julkisenpalvelun medialla ja kaupallisella medialla. On myönnettävä, että mediamaksuesitys ei ole ongelmaton mutta se on hyvä avaus rahoitusjärjestelmän kehittämiselle. 

On selvä, että kun taantuma pudottaa lehtitalojen liikevaihtoja kymmenillä prosenteilla, niin hermostumista tulee. Mutta, että Sanoma konsernin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen puhuu populistisesti kuin Timo Soini pakkoveroista tuntuu hiukan oudolta.  

Kun luin Etelä-Suomen Sanomista ”emeritus” päätoimittaja Ari Valjakan kirjoituksen, ei voinut muuta kuin ihmetellä. Katsottuani eilen A-talk ohjelman, missä samainen Valjakka oli keskustelussa mediamaksusta, niin ei tarvinnut enää ihmetellä. Huomasi, että herra Valjakka on harjoittanut pääosan työurastaan kirjoittamalla yksinään huoneessaan analyyttisiä kolumneja, siksi huono oli kuuntelemisen taito. Tuntui käsittämättömältä se yltiöpäinen tarve puhua muiden keskustelijoiden puheen päälle sekä ylimielinen ote koko asiaan.

Valjakan näkemyksiä kuunnellessa vahvistui se kuinka media on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Hän ei edusta enää lähestyvää 2010 lukua. Valjakan kirjoittama ilmeisesti useammassa maakuntalehdessä julkaistu täsmähyökkäys Yleä kohtaan oli kummallisuudessaan vertaansa vailla. Siinä esiintyneet väitteet ja pohdinnat eivät ole edes korjaamisen arvoisia. Totean vain, että Ylellä on Suomen kattavin toimittajaverkko Kehä III:sen ulkopuolella. Tämä on näkynyt paitsi kasvaneina markkinaosuuksina uutisissa myös parantuneena asiakastyytyväisyytenä ja erityisesti luotettavuutena. Yleen luottaa 95 prosenttia suomalaisista, siis enemmän kuin mihinkään muuhun
mediaan. Uskallan väittää, että YLE ei ole palaamassa STT:n asiakkaaksi, sen verran hyvin ovat viime vuodet menneet, sekä asiakastyytyväisyys että markkinaosuus nousseet STT:stä lähdön
jälkeen.

Sanoman toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ja räksyttävästi esiintynyt Valjakka jatkoivat A-talkissa Ylen syyllistämistä maakuntalehtien negatiivisen kehityksen aiheuttajana. Siis herrojen mielestä, Yle panostamalla nettipalveluun syö kannattavuuden maakuntalehdiltä. Pöyristyttävää!

Ylen maakuntaradioiden nettisivuilla ei ole mitään tekemistä maakuntalehtien netin kilpailun kanssa. Sen sijaan kilpailua pitäisi tulla paljon enemmän, siksi amatöörimäisellä tasolla lehtien nettisivut ovat uutisten laajuuden, päivityksen ja visuaalisen luettavuuden kannalta. Kaiken kaikkiaan väite, Pentikäisen suusta, että Yle romuttaa maakuntalehtien taloudellista hyvinvointia tuntuu sanomakonsernin toimitusjohtajan suusta vähintäänkin oudolta. Lehtien haasteista mediakentässä on puhuttu 20 vuotta mutta mitään radikaalia ei ole tapahtunut. Nyt uskallan väittää, että viiden vuoden aikana tapahtuu ja paljon.