Blogi

Taas on kiireinen viikko eduskunnassa takanapäin. Päällimmäisinä asioina kuohuntaa ovat herättäneet Lex Nokia sekä yliopistolain uudistus. Jälkimmäisestä haluaisinkin jakaa muutaman ajatuksen.

Yliopistolain uudistuksen myötä yliopistot muuttuvat joko julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi tai yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi. Näin ne saavat jo pitkään odotetun niin taloudellisen kuin hallinnollisenkin autonomian. Lakimuutoksen myötä myös yliopistojen määrä vähenee niiden yhdistyessä. Eniten julkisuutta lienee saanut Teknillisestä korkeakoulusta ja Helsingin Kauppakorkeakoulusta muodostettava Aalto-yliopisto.

Uudistus tuo monia parannuksia yliopistojen toimintaan. Ne saavat vapauden päättää paremmin omasta toiminnastaan, henkilöstöstään, taloudestaan ja profiilistaan. Yliopistojen rahoitustilanne paranee, sillä julkisen rahoituksen lisäksi luodaan uusia keinoja rahoituksen täydentämiseksi. Opetuksen taso nousee ja opettajan ja opiskelijan välistä suhdetta vahvistetaan.

Muutos on kuitenkin herättänyt epätavallisen paljon arvostelua ja liikehdintää etenkin opiskelijoiden keskuudessa. Lain muutosta on haikailtu jo pitkään - erityisesti yliopistojen itsensä taholta. Nykyinen lakiesitys pohjautuukin pitkälti yliopistojen rehtorien vuonna 2005 tekemään esitykseen, jossa yliopistoille vaadittiin mm. itsenäisempää oikeushenkilöasemaa, taloudellista vapautta ja itsenäisyyttä laitoksen profiilin muodostamisessa.

Kun yliopistoilla on vapaus toimia nykyistä itsenäisemmin, ne pystyvät paremmin monipuolistamaan rahoituspohjaansa sekä reagoimaan paremmin toimintaympäristössä yhä nopeammin tapahtuviin muutoksiin. Itsenäisinä ne pystyvät myös kohdentamaan resurssinsa haluamilleen alueille ja toimimaan siten entistä innovatiivisemmin.

Onkin tärkeää huomata, että osana muutoksen taustalla on yleinen kansainvälinen kehitys. Kehityksen suunnasta voimme olla montaa mieltä, mutta emme voi olla huomioimatta sen olemassaoloa. Me suomalaiset emme voi tuudittautua vanhaan, turvallisena pidettyyn systeemiin siinä luulossa, että maailman mullistukset eivät meitä koske. Muutosta ei saa pelätä! Jos uudistusta ei tehdä nyt, suomalaisten yliopistojen toimintaedellytykset muihin maihin verrattuna tulevat taantumaan. Toiminataympäristömme on muuttunut hyvin nopeasti, eikä muuttuneeseen tilanteeseen ole tähän mennessä reagoitu kyllin aktiivisesti.

Yliopistoja ei olla yksityistämässä: perusrahoituksesta vastaa yhä Suomen valtio. Näin ehkäistään osaltaan myös eri tieteenalojen eriarvoistuminen. Suomalaisten opiskelijoiden pelot lukukausimaksuista ovat niin ikään turhia. Uudistuksen peruslähtökohta on suomalaisten opiskelijoiden maksuton koulutus. Viiden vuoden lukukausimaksukokeilu koskee ainoastaan eräitä vieraskielisiä maisteriohjelmia ja on kohdistettu vain EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

On olennaista havaita, että lakiuudistuksen myötäkin yliopistojen päätehtävinä säilyvät yhä tutkimus ja siihen perustuva opetus. Yliopistot rakentavat omilla päätöksillään omat toimintatapansa. Niiden itsehallinto säilyy. Lakiesitys ei siis mitenkään muuta yliopiston tehtäviä! Niin tieteellinen, taiteellinen kuin opetuksellinen vapaus säilyvät tärkeinä yliopiston toiminnan kulmakivinä.