Blogi

Kulunut viikko lisäsi epätietoisuutta ja kysymyksiä siitä, mihin olemme menossa. Amerikasta lähtenyt talouskriisi ei jäänyt hirmumyrskyn lailla pyörimään Karibialle tai Atlantin rannikolle vaan otti suunnakseen Euroopan. Ylitse vuotaneen kapitalismin aalto pyyhkäisi rajusti keskellä merta jököttävän Islannin ja laittoi koko saaren haukkomaan henkeään. Tässä on aikamoinen paradoksi. Muistellaanpa kuinka islantilaiset ovat viime vuosina saapuneet valaan hajun karistaneina Suomeen kertomaan ja näyttämään kuinka talouden pyörät pyörivät. Sijoita meille, maksamme paremmin kuin oma pankkisi. Tai ne trendipellet, jotka öykkäröivät Elisan yhtiökokouksessa. Katoavaa on maallinen kunnia. Islantilaiset ovat hiljaa ja jotkut ovat sitä mieltä, että koko saari olisi nyt halvalla ostettavissa. Minulla on se käsitys, että tästä ei ihan säikähdyksellä selvitä. Euroopassa tilannetta vaikeuttaa se, että rahoitusmarkkinoiden jumiutuminen aiheuttaa vääjäämättä kysynnän heikkenemisen yrityksissä. Suomen vienti on pudonnut 5 prosenttia. Mikäli kyseinen kehitys jatkuu, heijastuu tämä myös tuotantoon ja sitä kautta työllisyyteen. Tässä tilanteessa testataan kriisinhallintakykyä. Uskon, että istuvalla hallituksella sitä on. Vaikeina aikoina tulee esiin demareiden vastuuttomuus ja nykyhallituksen vastuullisuus. On tuntunut pahalta kuunnella SDP:n vastuullisten edustajien kommentteja eduskunnassa, kun kuitenkin tietää, etteivät he oikeasti niin pihalla ole. Se mitä vasemmistoliitto huutaa tai edustaja Arhinmäki viittomakielellä julistaa on oma juttunsa, mutta että demareiden joukkue on joutunut opposition roolissa omaksumaan piirteitä, jotka eivät sille sovi. Jännäksi asian tekee se, että muuttunut taloustilanne heijastunee vielä kuntavaaleihinkin.