Blogi

Kauhajoen tapahtumien kuvailemiseen eivät riitä sanat: dramaattista, surullista tai muuta vastaavaa, joita usein kommentoinnissa kuulee. Helsingin päässä oleva uutisankkuri kysyy reportterilta: "Mikä siellä on tunnelma?" Voiko tyhmempää kysymystä olla.

Kohtalo oli aikamoinen, kun olimme tiistaina 23.9. aamupäivällä perustuslakivaliokunnan kanssa vierailulla Keskusrikospoliisissa ja saimme selvitystä Jokelan koulun tapahtumista. Kesken tilaisuuden tuli KRP:n johtajan puhelimeen viesti, että koulussa Kauhajoella ammutaan.

Voin kuvitella jo nyt, että jälkeenpäin tutkimuksissa, niin median kuin monien muidenkin osalta, pohditaan mikä meni pieleen ja mitä olisi voitu tehdä toisin. Luulenpa, että oppositiossakin ainakin joku syyllistyy asian politisoimiseen.

Kysymys on paljon laajempi. On totta, että varsinkin nuorten mielenterveyshoitoon ja ennaltaehkäisyyn tarvitaan riittävät resurssit. Mutta ei tämä panostus rajoitu ainoastaan nuoriin. Olen vuosien ajan kantanut huolta vanhempien roolista kasvattajina. Ilman, että puhun Kauhajoen tapahtumasta, olemme mielestäni viime vuosina poimineet vapaan ja kaiken sallivan kasvatusperiaatteen hedelmiä. Lapset ja nuoret tarvitsevat rajoja kotiintuloajoissa, internetin käytössä, alkoholin kulutuksessa ja yleisessä yhteiskunnallisessa normistossa. Tämä ei poista keskustelun, ja mahdollisesti toimenpiteiden, tärkeyttä mielenterveyspalveluiden ja aselain muutoksen osalta.