Blogi

Hallituksen työ suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi, kasvun jatkumiselle, työllisten määrän lisäämiseksi ja hyvinvoinnin turvaamiseksi jatkuu tehokkaasti. Kasvun edellytys on työllisten määrän jatkuva nostaminen, mitä onkin kiitettävästi viime aikoina tapahtunut. Työttömyyden alas painaminen ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on kyettävä lisäämään työtä tekevien prosenttiosuutta myös tulevina vuosina. Ikärakenteen muuttuessa joudumme kysymään, riittääkö edes kasvamassa oleva sukupolvi täyttämään sitä työllisten aukkoa, jota yhteiskuntamme tarvitsee?

Suomessa on tällä hetkellä parisataatuhatta työtöntä ja noin satatuhatta nuorta vailla työ- tai opiskelupaikkaa. Listaan voi lisätä myös lyhyt- ja osa-aikaisissa työsuhteissa sinnitteleviä pätkätyöläisiä. Työvoimapolitiikan suurin ongelma on se, että työelämä ja koulutus eivät kohtaa. Maassamme on pula osaavasta työvoimasta ja toisaalta työttömiä, jotka eivät kelpaa avoimiin työpaikkoihin tai halua niitä.

Jotain on pahasti pielessä kun AA-luokituksessa hyvää taloudellista tulosta tekevä yritys hakee kahta kalusteasentajaa 4 000 asukkaan kunnassa, missä työttömyysprosentti on 11. Yhtiö ilmoittaa myös, että se on valmis kouluttamaan henkilöt tähän tehtävään. Tulos: ei yhtään hakemusta näihin työpaikkoihin.
Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken a ja o, ja tunnustaa pitäisi, että työnteko ei ole edelleenkään kaikille tavoiteltava tila. Se on mielestäni ehdottomasti väärin, vaikka tätä ei suinkaan voi suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomalaisten keskuudessa yleistää.

Heikoista ja niistä, jotka eivät erinäisistä syistä tule omillaan toimeen, tarvitsee yhteiskunnan luonnollisesti pitää huolta. Mutta ongelmamme on mielestäni se, että ne, jotka eivät oikeasti tarvitse niin laajasti yhteiskunnan apua, vievät tänään resursseja sieltä, mihin niitä oikeasti tarvittaisiin. Vihreät vaativat vastikään - aivan oikein - sosiaaliturvan vastikkeiden purkua. Tavoitteena on, että sosiaaliturvan, ja erityisesti toimeentuloturvan avulla eläville tulisi motiivi hakeutua pois sosiaaliturvan piiristä. Hallitus ryhtyikin vuosi sitten ensitöikseen uudistamaan sosiaaliturvaa. Uudistuksen tavoitteena on vähentää köyhyyttä, turvata kansalaisille riittävä perusturva kaikissa elämäntilanteissa ja parantaa työn
kannustavuutta.

Vihreät vaativat kovaan ääneen myös perustuloa. Siinä sana, jonka kuullessa otan varmistimen pois, sillä kyseessä on riskaabeli rakenne, joka voi hyvinkin haitata nuorten sijoittumista työelämään. Siitä on kannustaminen kaukana, kun annetaan joka kuukausi 500 euroa käteen. Uskon, että perustulohanke jää idealistiseksi unelmaksi.

Tarvitsemme kannustavuuden lisäämiseen kaikki keinot käyttöön ja verotus on yksi niistä. Verotusta pitää helpottaa tulohaitarin ylä- ja alapäissä, ja verotuksen marginaaleja eli vuositulon ylittävän tulon verotusta pitää alentaa. Työnteko ei hirveästi kannusta, jos verokarhu vie suurimman hyödyn omaan koloonsa.
Parasta suomalaista hyvinvointia on kansantalouden vahvistaminen, työn tekemisen mahdollistaminen ja työn tekemiseen kannustaminen. Tosiasia on, että jos niistä ihmisistä ei pidetä huolta, jotka hyvinvointia rakentavat ja sitä rahoittavat, ei hyvinvointia ole myöskään niillä, jotka sitä tarvitsevat.