Blogi

"Ulkoistaminen" ja "yksityistäminen" on sanapari, joka aiheuttaa monien mielissä epäluuloa ja vastenmielisyyttä. Syy on se, että termit ovat epäselviä tai ne menevät sekaisin. Vasemmisto on sekoittanut soppaa ilmeisen tahallaan ja harhaanjohtavasti nämä kaksi termiä. Ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että palvelujen järjestäjä antaa jonkun muun tuottaa palvelun, mutta järjestämisvastuu ja valvonta säilyvät tilaajalla. Yksityistäminen on sitä, että kunta luovuttaa jonkin peruspalvelunsa vastuineen päivineen yksityisen hoidettavaksi. Tällöin kunnalla ei olisi mahdollisuutta valvoa palvelujen laatua ja hintaa.

On hyvä täsmentää termit, sillä jos haluamme nauttia tulevaisuudessakin tasapuolisista ja laadukkaista julkisista palveluista, tulemme tarvitsemaan myös kuntien palveluiden ulkoistamista. Palveluiden järjestämisvastuu tulee kuitenkin pysymään myös jatkossa yhteiskunnan käsissä kuten pitääkin. Ruotsissa jo yli puolet terveydenhuollon peruspalveluista tuottaa yksityinen sektori, ja muutos tapahtui demareiden ollessa hallituksessa.

Suomen yhteiskunnallinen toimintamalli muuttui radikaalisti 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, kun kilpailutaloudellinen periaate korvasi perinteisen suunnittelutaloudellisen ajattelun. Valtion tiukka ohjaus sai väistyä kilpailukyvyn tieltä ja julkisen sektorin toimintaa tehostettiin. Lama pakotti maamme muutoksiin. Muutos kannatti, sillä palkinnoksi tuli 1990-luvun viimeiset seitsemän vuotta kestänyt talouskasvu.

Suomi on kyseisen muutoksen ansiosta 2010-luvun kynnyksellä rikkaampi, tehokkaampi ja avoimempi, mutta toisaalta myös eriarvoisempi yhteiskunta kuin 20 vuotta sitten. Seuraava haaste onkin yhdistää taloudellinen tehokkuus ja kilpailukyky sosiaalisen vastuun ajatukseen. Meillä on nyt kohdattavana vähintään yhtä suuria muutoshaasteita kuin 90-luvun alussa: väestön ikääntyminen, talouden kansainvälinen vero- ja sijaintipaikkakilpailu sekä yhteiskunnallisen tasa-arvon ongelmat eli esimerkiksi työttömyys ja paikalliset erot. Voimme joko jäädä paikoillemme tai etsiä tehokkaammat ja järkevämmät toimintakeinot.

Toivon, että näistä asioista puhuttaisiin avoimesti, selkeästi, koska menestymisen ehto on uskallus nousta poteroista ja uusiutua. Yksityinen ja kolmas sektori ovat pakottaneet myös julkisen sektorin tarkastelemaan omia toimintatapojaan ja sen kautta taloudellisuutta ja tuottavuutta, ja tällä linjalla on hyvä jatkaa.