Blogi

Seisoessani Mannerheimin patsaalla talvisodan päättymisen muistojuhlassa ajatukseni juoksivat taaksepäin Suomen historiaan. Johtajuus, vastuunkanto, usko Korkeimman johdatukseen sekä yhteistyö takasivat sen, että meillä tänään on äärimmäisyyteen viety yksilön vapaus ja kansalaisten perusoikeudet. Ylipäällikkö edusti johtajuutta, vapauden turvaamista ja yksilön vapautta. Jotkut käyttävät yksilönvapauden kautta saatuja perusoikeuksia esimerkiksi niin, että eivät suorita asevelvollisuutta tai tuottavat taidetta yhteiskunnan varoilla oman sukuhistoriansa menneisyyden traumojen purkamiseen. Eivät he laittomasti toimi.

Mielestäni valta, mutta myös vapaus ja itsenäisyys tuovat vastuuta. Minulla oli mahdollisuus nähdä Katariina Lillqvistin Uralin perhonen – elokuva, joka vastasi ennakko-odotuksiani. Tekijä sanoi, että hän tuo tarkoituksella Mannerheimin mustat puolet esiin kostaakseen isoisänsä kuoleman vuoden 1918 sodassa. Minulle Mannerheim on suuri suomalainen. Hänen olemuksessaan kohtaavat Suomen historian kolme suurta aikaa: autonomia, itsenäistyminen ja sen puolesta taisteleminen. Kaikissa näissä vaiheissa Suomi ja suomalaiset olivat lähinnä Mannerheimin sydäntä.

Siksi en voi ymmärtää Lillqvistin motiivia. Meillä on yksilönvapaus, joten Lillqvistillä on oikeus tehdä melkein mitä lystää, mutta kysymys kuuluukin, pitääkö yhteiskunnan tukea taloudellisesti kaikkea? Jos tarkoitus on mustamaalata henkilöä, joka ei voi itse puolustautua, tai jos lähtökohtaisesti tavoite on kostaa jotain omia menneisyyden traumoja, niin ymmärtämättömyyteni kasvaa edelleen.

Tulen tulevaisuudessakin puhumaan ja kirjoittamaan veteraanien meille taistelemasta perinnöstä sekä sodanajan sukupolven rakentamasta Suomesta. Vain se antaa mahdollisuuden kaikkeen tähän hyvään, mitä meillä suomalaisilla tänään on. Sitä kiitollisuutta, mikä sisälläni on, en pysty kirjaimin enkä sanoin tulkitsemaan koskaan riittävästi. Vilpitön toiveeni on, että kasvavat sukupolvetkaan eivät koskaan kulkeutuisi liian kauaksi itsenäisyyden lähteeltä. Siinä on pian vaara, että totuus unohtuu.